Koskaan et muuttua saa.

Kuvan patsas on Palokin koskien ympäröimästä Ronttopuistosta, jossa voi ihailla erilaisia käsintehtyjä satupatsaita. Kuva: LetterboxMediat

Koskaan et muuttua saa…

Ilmasto muuttuu tai on jo muuttunut. Vaihtelevammaksi, äkkinäisemmäksi ja arvaamattomammaksi. Päteekö sama meihin ihmisiinkin? Taitaa päteä. Oman muistini mukaan, ainakin. Vaikuttaako muutos ihmisistä ilmastoon vai päinvastoin. Päinvastoin todennäköisesti. Ihminen kun voi manata sadetta tulevaksi, mutta ei se sieltä vain tule. Vaikka miten manailisi ja rukoilisi!

Mitä olemme siis tehneet, olleet tekemättä tai pitäisi tehdä ilmaston hyväksi? Fossiiliset polttoaineet ainakin romukoppaan, hiilinieluja joka niemennotkoon ja saarelmaan, sekä turvesuot taivaan tuuliin. Eiköhän sillä päästäisi alkuun. Aika paljon olemme jo tehneet! Me emme vain sitä huomaa, kun osallistuvaa havainnointia suoritetaan niin vähän. Ei taida olla trendimetodi tutkimuksissa näinä aikoina. Nuoruudessani kyllä. Tämän tutkimustuloksen pystyy toistamaan silloin, kun on vuosikausia pessyt ikkunoita keväisin ja syksyisin. Samat, omat ikkunani sijaitsevat erittäin vilkasliikenteisen kadun varrella. Vuonna 2000 EU kielsi lyijyllisen bensiinin myynnin. Se näkyi ikkunoissani ja ikkunoiden puitteissani heti. Sitä ennen ne olivat aivan mustaa mönjää täynnä. Nyt perusväri – valkoinen – on vallitseva. Todellinen ilmastoteko, kiitokset siitä! Ajatelkaapa, että Algeria viimeisenä maana on tänä vuonna vasta siirtynyt lyijyttömään bensiiniin. Miten paljon sekin maa ehti saastuttaa näinä 21:nä vuotena, kysyn vaan? Oli halunnut käyttää ensin vanhat bensiinit loppuun, todellinen kitupiikki siis. Ei ollut kiirettä ilmaston vuoksi, ei todellakaan! Meillä sitä on, nimittäin kiirettä. Kaikki pitäisi tehdä heti ja sassiin. Joskus pitäisi hengähtää ja ottaa tuumaustauko. 21 vuoden tuumaustauko on kyllä liian pitkä. Ehkä koronan mittainen. Kun on tuota velkaakin tullut tehdyksi. Romukopat ehtii täyttyä ajan myötä, metsä kasvaa hiljalleen niin ettei sitä puilta näe ja turvesuot kutistua istutusten johdosta.

Vai onko ajasta puute? Rooman klubi vuonna 1954 sanoi, että ainut pelastus maapallollemme on väestön väheneminen. Siinä taidetaan olla todella hyvällä suunnalla. Maapallon väkimäärä on 8 miljardia ja pahimmissa skenarioissa se kasvaisi 11 miljardiin. Nyt onkin astunut areenalle nk. väliintuleva muuttuja. Maapallon hyvinvoinnin kasvu, joka on kaikkialla enemmän tai vähemmän todellisuutta. Sillä nykyinen väkimäärä ei kasvakaan syntyvien vauvojen lukumäärän kasvun johdosta, vaan siksi että ikääntyvät ihmiset elävät kauemmin. Nyt ennuste on, että pysyisimme 8 miljardissa vielä pitkään! Vanhukset kun vähenevät ihan automaattisesti omia aikojaan! Ei siis tarvitse hoppuilla uuden projektin kanssa näille ylikansoitetuille maille kuten esim. Intia on. 1950-luvulla YK yritti rajoittaa maan väkimäärää lahjoittamalla intialaisille miehille sterilisaatiota vastaan transistoriradion. Huonolla menestyksellä, tietty.

Kaikki merkit viittaavat siis parempaan kehitykseen. Olen optimisti. Vaikka myrsky ulisee ikkunoiden puitteissa. Ja sähköautoja ajetaan jo kansalle katsastuskuntoon. Itse odotan hanakasti itseajavaa autoa, se kun sopinee huonolle ajajalle. Muistakaa, että kolikolla on aina kaksi puolta. Toinen tuo hyvää, toinen vie pois pahaa. Mutta muutos on ikuista!

Elina Kuosmanen

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.