Kirjoitan tätä tekstiä läppärilläni. Se on kätevä laite ja pidän erityisesti siitä, että se on synkronissa kännykkäni kanssa. Pidän näistä laitteista kovasti, enkä tiedä, miten selviäisin ilman niitä. En tosin ole testannut.
Nyt keskustellaan siitä, kuinka laajasti koululaisilta pitäisi kieltää kännykän käyttö koulussa. Asialla tehdään myös politiikkaa, ja aihe on mukana hallitusneuvotteluissa. Jotkut puolueet korostavat usein sitä, että liiallista hallintoa ja säännöksiä pitäisi rajoittaa, mutta intoa on kuitenkin vakavaan pohdintaan lasten kännykän käytön rajoittamisesta koulussa lainsäädännöllä. Populismia vai ei?
Kännykän ja muiden älylaitteiden käyttöä ihmisten elämässä on tutkittu aika paljon. Tutkimukset osoittavat, että niistä on toisaalta hyötyä tiedon hankinnassa, mutta toisaalta ne häiritsevät ihmisten elämää monella tavalla. Onhan hyvin helppoa hankkia vastaus lähes mihin tahansa mieltä askarruttavaan asiaan tai kahvipöytäkinaan. Ne voivat kuitenkin heikentää keskittymiskykyä ja isompien asiakokonaisuuksien hallintaa, ja ylipäänsä aivojen toimintaa, sanovat tutkijat.
On aika yleistä, että samassa tilassa olevat ihmiset, jotka ennen hakeutuivat toisten seuraan keskustelemaan, nykyisin tutkivat kännykkäänsä siltä varalta, että joku olisi lähettänyt jonkin viestin tai somessa olisi jotain tärkeää. Siitä on tullut jopa hieman huvittavalta näyttävä tapa. Onhan varsin yleistä, että samassa huoneessa voi olla 10 henkilöä, jotka eivät puhu toisilleen, vaan tutkivat kännykkäänsä. Se on varsin huvittavan näköistä, eikä aina kovin kohteliasta. Aikanaan kesti vuosia, ennen kuin ihmiset saivat kännykkänsä äänettömiksi seminaareissa, teatterissa jne.
Aikuisille ei ole esitetty lainsäädäntöä kännykän käytön vähentämiseksi.
Näin siis aikuiset toimivat. Entä sitten nuoret ja lapset?
Aika moni lapsi saa ensimmäisen kännykkänsä aloittaessaan peruskoulun. Vanhemmat voivat tarkistaa, että lapsella on kaikki hyvin, ja lapsi voi soittaa kotoa ”Saanks mä ottaa jätskiä?”. Lapsille ja nuorille kännykkä on mieluinen laite, muun muassa siksi, koska muillakin on sellainen. Tosin joillekin perheille kännykän hankinta ja ylläpito voi olla taloudellista raskasta.
Nyt pohditaan siis sitä, häiritsevätkö kännykät liikaa koulutyötä, jotta niiden käyttö pitäisi kieltää koulussa kokonaan. Kännykkä olisi ”parkissa” tuntien aikana ja sitä saisi käyttää tuntien ulkopuolella.
Opettajat voivat jo nyt estää häiritsevän kännykän käytön tuntien aikana. Mutta nyt on ollut joillakin tahoilla halua laatia lainsäädäntöä, jolla lasten kännykän käyttöä rajoitettaisiin. Ymmärrän, että ajatus on sinänsä kaunis, mutta luulisi, että asian saa hoidettua kevyemminkin. Ja isompiakin hoidettavia asioita varmaan löytyy lainsäädäntöelimille. Jos suurin osa lasten vanhemmista on sitä mieltä, että lasten kännykän käyttöä voisi rajoittaa koulussa, ei asian kuntoon laittamiseen tarvita mitään lainsäädäntöä. Lapset ja nuoret ovat fiksuja ja ymmärtävät kyllä, jos vanhemmat ja opettajat yhdessä päättävät laittaa asian kuntoon.
Mutta miten saada aikuisten kännykän käyttö kuriin? Lainsäädännölläkö? Mitähän mieltä lapset mahtavat olla asiasta?
