Vuonna 1954 Korsossa järjestettiin kuntalaisäänestys siitä, tulisiko kolmen kunnan alueille levittäytyneestä Korsosta tehdä oma itsenäinen kuntansa.
Korsolaisia ärsytti, että heidän kotiseutuaan pidettiin niin Tuusulan, Keravan kuin Helsingin maalaiskunnan katsannossa reuna-alueena, jonka teitäkään ei tarvinnut aurata. Korsolaiset halusivat muitakin palveluita kuin juna-aseman. He halusivat esimerkiksi oman lukion, kirjaston ja urheilupuiston. Uimahallista ei osattu edes unelmoida.
Perimätieto kertoo, että kyseinen äänestys hävittiin yhdellä äänellä. Korsosta ei tullut itsenäistä kuntaa, vaan alue liitettiin kokonaisuudessaan Helsingin maalaiskuntaan.
Korsolaiset eivät kuitenkaan luopuneet itsenäisyysajattelusta, vaan alkoivat kutsua aluettaan Korson kuningaskunnaksi. Myöskään entinen Helsingin maalaiskunta, nykyinen Vantaa ei lakannut pitämästä Korsoa joutavana reuna-alueena.
Rahaa ei vaan koskaan riittänyt tänne asti. Lumon lukion me saimme kyllä vuonna 2003 ja kirjaston. Kovan poliitikkotappelun seurauksena olemme vihdoin 40 vuoden odottamisen jälkeen saamassa Elmon uimahallinkin.
Mutta se rapistunut keskusta. Kun sille vaan ei riitä kehityspanosta – aina menee joku kehärata, Kivistö, Aviapolis edelle. 10 vuoden aikana kuntapolitiikassa olen nähnyt kolme erilaista Korson keskustasuunnitelmaa. Yksikään niistä ei ole lähtenyt toteutumaan.
Kaupunki tuntuu olevan munaton ja hampaaton muidenkin vanhojen lähiöiden kehittämisessä, sama jälkeenjääneisyys vaivaa esim. Koivukylää ja Hakunilaa.
Nämä 1970-luvun lähiöt rakennettiin kovalla kiireellä halvoista elementeistä kestämään 30 vuotta, jonka jälkeen ne voitaisiin purkaa, sanoivat arkkitehdit aikanaan.
Nyt 50 vuoden päästä viimeistään alueet tulisi peruskorjata kunnolla tai rakentaa uusiksi.
Kaupat ja palvelut ovat kadonneet isoihin automarketteihin. Mutta tulevaisuus vaatii järjestämään lähiruokaa, lähikauppoja ja lähipäiväkoteja. Etätyöt ja ilmasto vaativat.
Palvelujen keskittäminen suurempiin kaupunkikeskuksiin on huono idea, aina ollut!
Korsossa, Koivukylässä ja Hakunilassa on jokaisessa yhtä paljon asukkaita kuin entisessä kotikaupungissani Kouvolassa oli, kun asuin siellä: 30 000. Kouvolassa on aina ollut oma uimahalli, jäähalli, teatteri ja kaupunginorkesteri, kansalaisopisto sekä useampi lukio ja ammattikorkeakoulu.
Miksi meillä Korsossa, Koivukylässä ja Hakunilassa ei vieläkään ole juuri muuta kuin taloja?
Vaula Norrena on korsolainen kaupunginvaltuutettu, joka ei voi sietää vanhojen lähiöiden syrjimistä palveluverkossa ja kaupunkisuunnittelussa.
