Kun kävin kansakoulua 1960-luvulla, minulle opetettiin naapurimaistamme mm. se, että tanskalaiset pyöräilevät. Toinen maa, jossa polkupyöräily mainittiin erityisesti, oli Alankomaat. Olen vieraillut näissä maissa lukuisia kertoja ja olen tämän saman havainnut. Polkupyöriä joka paikassa. Toinen havainto, jonka näistä pyörämaista olen tehnyt, on se, että pyöräilijät noudattavat kuuliaisesti liikennesääntöjä, pysyvät omilla kaistoillaan, pysähtyvät punaisissa valoissa jne.
Tanska ja Alankomaat ovat pinnamuodoltaan varsin tasaisia. Mäkiä niistä ei juurikaan löydy. Kööpenhaminan keskilämpötila tammikuussa nollan paikkailla ja Amsterdamissa muutamia asteita lämpöisempi. Lunta ei kummassakaan maassa välttämättä sada kovinkaan paljon, jos ollenkaan.
Kuten tiedämme, Helsinki on varsin mäkinen ja tammikuussa voi olla reilusti pakkasta ja lunta. Sitä ei siis voi verrata Kööpenhaminan ja Amsterdamin kaltaisiin ympärivuotisiin pyöräilykaupunkeihin. Kuitenkin Helsingin kaupunginhallitus on 2.11.2020 hyväksynyt Pyöräilyliikenteen kehittämisohjelman, jossa näitä kahta kaupunkia käytetään vertailukohtina.
Alkuvuosi 2022 on jälleen osoittanut, että Helsingissä voi olla lunta ja sitä voi tulla lyhyessä ajassa paljonkin. Runsas lumentulo aiheuttaa kaupungin katujen ylläpidolle haasteita. Kulkuväylät on pidettävä avoinna, että kaupunki pyörisi.
Helsingin Kaupungin pyöräliikenteen kehittämisohjelman mukaan pyöräteiden talvikunnossapitoon tulee kiinnittää erityistä huomiota ja kaupunki on laajentamassa erityisen talvikunnossapidon alaisten pyöräväylien määrää. Nämä väylät harjasuolataan yleensä ensimmäisenä lumisateiden jälkeen. Kaupungissa on myös otettu käyttöön periaate, jonka perusteella pyöräväylien talvikunnossapito on tärkeämpää kuin jalankulkuväylien.
Etenkin Kantakaupungin alueella ja sen ympäristössä tärkeimmät viimeaikaiset rakennusprojektit, Sörnäistentunnelia lukuun ottamatta, liittyvät kaikki polkupyöräilyinfran kehittämiseen. Samalla näissä projekteissa yleensä huononnetaan yksityisautoilun ja jalankulkijoiden asemaa. Erikseen on huomattava, että polkupyörät ja pysäköintipaikat laitetaan usein vastakkain ja polkupyörät voittavat aina.
Polkupyöräily on terveellistä ja ympäristöystävällistä, mutta Helsingin sääolosuhteissa se ei ole kovin monille varteenotettava ympärivuotinen vaihtoehto. Lisäksi on paljon ihmisiä, jotka eivät voi pyöräillä tai vain yksinkertaisesti eivät pidä pyöräilystä. Onkin siis aiheellista kysyä, aiheuttaako kaupungin linjanveto polkupyöräilyn edistämiseksi kaupunkilaisten epätasa-arvoista kohtelua.
Toimivassa kaupungissa on oltava toimiva ja kannattava liike-elämä. Tämä edellyttää, että tavarat ja ihmiset liikkuvat joustavasti ja pääsevät sinne, minne ovat menossa. Me kaikki tiedämme, että tavarat kulkevat nopeimmin ja parhaimmin autoilla. Tavarat ovat usein myös painavia, joten ne on saatava lähelle kohdetta. Tavarat liikkuvat myös toiseen suuntaan, kaupoista, posteista, Matkahuollosta ja muista paikoista koteihin ja työpaikoille. Myös silloin on tärkeää, että autolla pääsee lähelle. Lyhytaikaista asiointipysäköintiä on siis suosittava ja sallittuja paikkoja on oltava tarpeeksi tarjolla. Mikäli näin ei ole, pyöräilijöiden on hyväksyttävä se, että jakelu- ja muuta autot pysähtyvät lyhytaikaisesti pyöräteille.
Tavaroiden kuljettamisen lisäksi on huomioitava, että on olemassa suuri joukko ihmisiä, joille oven eteen pääseminen on aivan välttämätöntä. Näihin kuuluvat esimerkiksi pyörätuolilla ja rollaattorilla liikkuvat ja monet muut erityisryhmät. Vaikuttaa siltä, että pyöräilyinnossaan Helsingin kaupungin katusuunnittelu on unohtanut nämä erityisryhmät täysin. Korkeilla kanttareilla, ajamisen estävillä tolpilla ja puomeilla sekä monilla muilla ratkaisuilla, on oven eteen ajaminen usein tehty ainakin lähes mahdottomaksi.
Myös talvikunnossapidon osalta olisi mietittävä kaupunkilaisten tarpeita kokonaisuutena, eikä yhden kaupunkilaisryhmän etujen mukaisesti. Ei tarvitse paljon miettiä, kumman on helpompi liikkua lumessa, polkupyörän vai pyörätuolilla tai rollaattorilla liikkuvan. Pyöräväylien erillinen puhtaanapito aiheuttaa lisäksi sen, että monesti jalankulkuväylät ovat pitkään lumisia, vaikka vieressä on hyväkuntoinen pyöräväylä. Tasapuolisuuden nimissä nämä rinnakkaiset väylät, joista jalankulkuväylä on yleensä suuremmalla käytöllä, tulisi aurata samanaikaisesti. Pyörätien auraamisesta saattaa lisäksi tulla erittäin korkea ja hankalasti ylitettävä lumivalli jalkakulkuväylän ja pyöräväylän väliin.
Me kaupunkilaiset voimme odottaa Helsingin kaupungilta, että se kohtelee kaupunkilaisia tasapuolisesti. Tai ainakin, jos se tarjoaa etuja joillekin kaupunkilaisille, ne kuuluisivat niille, jotka niitä tarvitsevat. Nykyisellä kulkuväylien kunnossapitostrategialla häviäjiksi jäävät hiljaiset eläkeläiset ja vammaiset ja voittajana on pieni, mutta äänekäs, terveiden aikuisten vähemmistö. Polkupyöräilyn edistäminen on sinällään hyvä tavoite, mutta sen toteutuksessa on otettava huomioon Helsingin maantieteelliset ja sääolosuhteet sekä kaupunkilaisten tasapuolinen kohtelu.
Pertti Sivonen
Kiinteistönvälittäjä
Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan Kulttuuri- ja kirjastojaoston jäsen
HKL:n johtokunnan varajäsen (kok)
