Helsingin seudun joukkoliikenteestä vastaa kuntayhtymä HSL. Nimensä mukaisesti joukkoliikenne edellyttää joukkoja. Koronakriisin aikana joukkoliikenteen käyttäjämäärät laskivat merkittävästi. Nyt pahimman epidemiatilanteen mentyä ohi, eivät käyttäjämäärät ole palautuneet kriisiä edeltävälle tasolle. Käyttäjämäärän laskiessa myös lipputulot ovat vähentyneet.
HSL:n rahoitus koostuu jäsenkuntien maksamista kuntaosuuksista ja lipputuloista. Tavoitteena on pidetty, että kuntaosuuksien osuus kokonaisrahoituksesta ei nousisi yli 60 prosentin. Tahtoa on ollut jopa siihen, että kuntaosuuksien osuus voisi palautua 50 prosenttiin. Tämä tarkoittaa, että entistä suurempi osa rahoituksesta tulisi käyttäjiltä ja nykyistä pienempi osuus kuntien kaikilta veronmaksajilta.
Käyttäjien vähentyessä paine lippujen hintojen nostamiseksi on ollut kova. Lippuhintojen nostaminen voi kuitenkin johtaa entistä suurempaan käyttäjäkatoon, kun lippujen hintojen noustessa ihmiset siirtyvät käyttämään muita liikkumismuotoja. Toki bensiinin kohonnut hinta on vaikuttanut vastaavasti toiseen suuntaan siten, että osa autoilijoista on siirtynyt joukkoliikenteen käyttäjiksi.
HSL:n suunnitelmissa on ollut siirtyä tasatariffimalliin. Se tarkoittaa, että kaikki käyttäjät maksavat saman lipunhinnan. Tällöin helsinkiläinen raitiovaunun käyttäjä maksaisi lyhyestä matkastaan saman hinnan kuin Espoon perukoilta metrolla Helsingin keskustaan matkustava. Tällainen ratkaisu tuntuu epäoikeudenmukaiselta. On vaikea hyväksyä, että helsinkiläiset ryhtyisivät tosiasiallisesti tukemaan muiden kuntien joukkoliikenteen käyttäjiä.
Eräs positiivinen haaste liittyy pyöräilyn suosion lisääntymiseen. Mitä enemmän ihmiset pyöräilevät, sitä vähemmän he tekevät joukkoliikennematkoja. Pyöräilyn suosion lisääminen on ollut yksi Helsingin keskeisiä tavoitteita. Pyöräily on paitsi terveellistä, mutta myös ilmastoystävällistä ja edullista. Pidän tavoitetta pyöräilyn edistämisestä perusteltuna, vaikka se vaikuttaakin negatiivisesti joukkoliikenteen rahoitustilanteeseen.
Joukkoliikenteen tulevaisuutta ratkaistaessa lähtökohtana tulee pitää sitä, etteivät helsinkiläiset joudu maksamaan muita suurempaa hintaa. Joukkoliikenteen lippujen hinnat ovat jo nykyisellään monen pienituloisen näkökulmasta kipukynnyksellä. Tulee pitää mielessä, että esimerkiksi monien eläkeläisten näkökulmasta joukkoliikenne on tärkein liikkumismuoto. Kaikilla ei ole varaa tai edes kykyä ajaa henkilöautoa. Heidän liikkumisensa kaupungissa on turvattava. HSL:n uudistuksia toteutettaessa on tärkeää huolehtia helsinkiläisten joukkoliikenteen käyttäjien ja veronmaksajien eduista.
