”Hän puhui viittä kieltä, mutta oliko hänellä asiaa?”, kysyi runoilija Lauri Viita.
Kyllä oli. Tasavaltamme presidentiksi valittu Alexander Stubb vastaili tyylikkäästi viidellä kielellä Münchenissä median kysymyksiin, jotka koskivat maailman nykymenoa.
Kotimaan mediassa keskitytään kuitenkin vertailuun siitä,onko Stubb kovempi urheilumies kuin Urho Kaleva Kekkonen. Stubbin lajeja ovat triathlon tai ainakin puolitrathlon, jääkiekkoilu ja golf. Niissä ei kuitenkaan ole ollut sanottavampaa menestystä.
Kekkonen oli Suomen ennätysmies korkeushypyssä (185 senttiä), maailmanennätysmies vauhdittomassa kolmiloikassa (991 senttiä), 100 metrin juoksija, josta muistetaan Viipurin Papulan kentällä kuulutus l00 metrin SM-finaaliin: Sisäradalta Kukkonen ( Anssin isä Retu), Kokkonen, Kekkonen ja paras kakkonen.
Vielä viisi vuotta ennen kuolemaansa Kekkonen loikkasi juoksulenkkinsä lopuksi Seurasaaren kiviportaissa kuudennelle askelmalle. Sopii käydä kokeilemassa. Olen käynyt ja nipin napin neljännelle pääsin.
Vielä kaksi vuotta ennen ennen presidentin sairastumista sain hiihtää hänen kanssaan Seitsemisen luonnonpuistossa yli 50 kilometrin lenkin. Puolivälissä Kekkonen kysyi adjutantti Lasse Wächteriltä, kuinka tämän sukset luistavat.
”Kiitos hyvin, herra presidentti”, Lasse vastasi.
”Hyvä, Vaidetaan”, Kekkonen ilmoitti. Vaihdettiin.
Loppumatka menikin niin mainiosti, että sovimme Kekkosen tulosta seuraavana vuonna Pirkan hiihtoon (90 km) Niinisalosta Tampereelle. Itselläni oli tuolloin jo 16 hiihtoa takana.
* * *
Seuraava talvi muutti kuitenkin kaiken. Kekkoselle oli avattu oma, vähämäkinen latu Saariselältä Rumakurun suuntaan. Julkisuuteen ei kerrottu, että hänet jouduttiin tuomaan ahkiossa Perusyhtymän majalle. Siellä hänen suuri huolensa oli se, että hänen pipostaan oli tupsu irtoamassa. Ei hätää, rouva Marja Paloheimo ompeli sen tiukasti kiinni.
* * *
Kekkosen urheilu-ura oli pitkä. Sitä samaa voi toivoa Alexander Stubbille, jonka ei tarvitse hypätä kilpaa korkeutta, ei juosta pikamatkoja eikä hiihdellä laturetkiä tai olla taklattavana jääkiekkokaukalossa. Korkeushyppyäkään hänen ei tarvitse opetella. Nykyinen kierähdystyyli kun on vaativampaa kuin Kekkosen aikainen, ja tekniikka vaatii vuosien opettelun. Olympiapaikkaa Pariisiin vuonna 1924 korkeushypyssä lähennellyt Kekkonen oli siis aikanaan ylivertainen urheilija edeltäjiinsä ja seuraajiinsa verrattuna.
Yllättävää kyllä, Kyösti Kallio on presidenteistämme ainoa, joka on saanut rahapalkintoja urheilu-urallaan. Hän menestyi mainiosti Oulun edustalla järjestetyisssä jäähiihtokilpailuissa.
Pehr Evind Svinhufvud oli hyvä ampuja, mutta hänen uransa keskeytyi kolmeksi vuodeksi tultuaan karkotetuksi tasan sata vuotta sitten Siperiaan kieltäydyttyään noudattamasta venäläisen virkamiehen määräystä. Siellä eivät vieläkään vangit saa harrastaa ampumista.
Muista presidenteistämme Relanderista, Rytistä ja Paasikivi ei ole merkintöjä tulosluetteloissa. Mannerheim ratsastaa vieläkin Kiasman seinustalla. Koiviston iskulyönnit Sikariportaan otteluista muistetaan. Martti Ahtisaarta minäkin olen kouluttanut Vierumäen valmentajakurssilla ja koripalloilu on myös Tarja Halosen laji. Hän on pelannut alasarjan otteluita Helsingin Jyryssä ja taitaa käydä harjoituksissa vieläkin.
Sauli Niinistö peippaili julkisuudessa jopa Jari Litmasen kanssa ja valittiin Palloliiton puheenjohtajaksi. Viimeksi tapasin hänet Taivallahdessa tennismaila tukevasti kädessä.
Nyt tarvittaisiin tuoreimpiinkin sukupolviin lisää liikkuvuutta, uutta verta valtakunnan valtimoihin.
MARTTI HUHTAMÄKI
m.h.huhtamaki@gmail.com