Pyhän Laurin kirkon monet legendat

 

Helsingin pitäjän kirkko pääkaupunkiseudun vanhimpana rakennuksena on herättänyt ihmisissä jo pitkään kiinnostusta, ei vain vihkikirkkona ja turistikohteena, vaan myös erilaisten tarinoiden ja uskomuksien myötä. Listalta löytyy muun muassa viitteitä taikauskosta sekä tarina kuolleiden joulumessusta.

– Tarinoita löytyy kirkosta ja Kirkonkylästä paljon. Joitakin sellaisia kartoitimme kaupunginmuseon Kirkonkylä-projektin aikana, kertoo Vantaan Kaupunginmuseon arkeologi Andreas Koivisto.

Projektissa toteutettiin arkeologisia kaivauksia, joiden myötä löydettiin viittauksia lasten hautoihin ja taikauskoon ja onkin yleisesti tiedossa, että mikäli lapset tuohon aikaan menehtyivät ennen kuin heitä ehdittiin kastaa, ei heitä voinut haudata siunattuun maahan. Tällaisten löydösten lisäksi Helsingin pitäjän kirkonkylän alueelta onkin löydetty muun muassa nuorakeraamisen ajan arkikäytössä olleita tavaroita ja uuni, jossa on arveltu keitetyn tervaa.

– Projektin tiimoiltajulkaistiin kirja nimeltä Kylä risteyksessä. Siellä on paljon tarinoita kylästä yleensä, etenkin sellaisia arkisia sattumuksia. Itse kirkosta löytyy ainakin tarina kellotapulin katolla olevasta kukosta, joka aina kääntyy siihen suuntaan josta vihollinen tulee, Koivisto jatkaa.

Myös Isovihan aikaan jokeen upotettujen kirkonkellojen sanotaan alkavan soida, mikäli Helsinkiä tai Suomea uhkaa jokin vaara.

– Sitten hautausmaahan liittyy juttu amiraali Cronstedtin hautakappeliin. Cronstedthan tunnettiin aikanaan petturina, joka luovutti Suomenlinnan taistelutta venäläisille. Sanottiin, että Cronstedtin kappelin oven edessä päivysti aina käärme. 

Kiehtovan historiansa lisäksi myös erilaiset kaupunkitarinat ja kummitusjutut ympäröivät kirkkoa. Sami Aaltonen kuvaili kirjassaan Aavetaloja legendaa, joka on saanut alkunsa aikalaisten keskuudessa; legendan mukaan 1700-luvun lopulla muuan akka asui mökissään Helsingin pitäjän kirkon läheisyydessä. Jouluyönä herätessään hän näki valon loistavan kirkon ikkunoista, arveli jumalanpalveluksen alkaneen ja heitti huivin hartioilleen.

Istuuduttuaan kirkon penkkiin akka huomasi naapurin muorin, jonka hautajaisissa tämä oli vastikään vieraillut sekä papin, jonka naama oli homeen peitossa. Saarnaa paraikaa pitävä pappi oli tämäkin jo aikoja sitten kuollut, eikä ollut ainoa.

Naapurin muori huomasi akan ja käski tätä poistumaan nopeasti: ”Muuten sinut tapetaan! Kääri huivi harteillesi ja hyppää tasajalkaa kynnyksen yli!” Näin tehtyään huivi tempautui hänen pältään ja kirkon ovi napsahti kiinni. Akka juoksi henkensä edestä kotiinsa, salpasi mökkinsä oven a katseli ikkunasta kirkkosalin vähittäistä pimenemistä. Ulos hän ei uskaltanut ennen aamua, jolloin kirkossa alkoi ihan ”oikea” jumalanpalvelus elävien ihmisten siivittämänä. Huivi löytyi kirkon eteisestä pieniksi suikaleiksi revittynä.

Ei liene uusi tieto, että kummitusjuttuja on aikoinaan kerrottu etenkin myrskyisten iltojen viihdykkeeksi eikä olisi ihme, mikäli tämä tarina on yksi niistä jutuista. Henkimaailmaan uskovatkin voivat tänäkin jouluna osallistua rauhallisin mielin jouluaattoyön messuun.

Tarina kuolleiden joulumessusta löytyy Sami Aaltosen kirjasta Aavetaloja (Nemo-kustannus, 2002).

Iida Rekunen

JAA