Järvenpään teatterin uusin on Rock! Rock! Rock!

Järvenpään teatterilla on positiivinen ongelma. Ohjelmisto kerää loppuunmyytyjä katsomoja ja lisänäytöksille on raivattava tilaa kevään ohjelmakarttaan.

Torstaina ensi-illassa olleen Jyrki Boyn kokoisen musikaalin toteuttaminen olisi suuri haaste mille tahansa teatterille. Anu Uhlenius tiimeineen tarttui haasteeseen ja lopputulosta voi vain kiitellä. Tiina Brännaren osaa ottaa hänelle jo tutusta näyttelijäkaartista kaiken irti ja ensi-illan alkuminuuttien jännityksen kadottua, oli näyttämöllä nähtävissä vain suurta innostusta.

Näyttelijäkaarti onnistui kauttaaltaan niin hyvin, että on vaikeaa ja turhaakin nostaa ketään erikseen framille. Juha Palkeinen on erinomainen valinta Jyrkiksi ja hän oli nähtävästi ehtinyt myös  tutustua tapaan, jolla Jyrki persoonallisesti valtasi itselleen tilan kuin tilanteenkin.

Jyrki ”Jyräys” Hämäläinen ehti nähdä paljon

Suosikin päätoimittajana ja viihteen monitoimimiehenä tunnetusta Hämäläisestä riittäisi ainesta useampaankin näytelmään. Uhleniuksen ja Outi Pippurin yhteistyönä syntynyt käsikirjoitus on rakennettu Jyrkin 70-luvun loppupuolen vaiheisiin sisältäen sopivassa suhteessa faktaa ja fiktiota. Tärkeimmät elementit Miss Farkkupeppu kiertueineen ja Dean Martin Boozing Society klubeineen on jouhevasti liitetty osaksi Suosikki-lehden toimituksen vuosikalenteria, eikä Jyrkille niin tärkeää Elvistäkään ole unohdettu. Päätoimittaja Hämäläisen kalenteri sisälsikin vuosittaiset ja aihekohtaiset pyloonit, joiden varaan isoja tilaajamääriä keränneen nuorisolehden suosio vuodesta toiseen perustui.

Tutun kuuloinen rock-rock-rock -hokema taitaa sen sijaan olla myöhempää perua ja osa imitaattori-moniosaaja Juha Laitilan mainiota Jyrki Hämäläinen yli-imitointia.

Tuleviin näytöksiin jäi vielä viritettävää äänentoiston osalta

Musikaaleissa äänetoiston rooli korostuu. Jokainen ymmärtää ettei 27:n langattoman mikrofonin järjestelmän virittäminen lavalle ole kovin helppoa. Muutamia rätinöitä olikin kuultavissa ainakin ensi-illan soololaulukohtauksissa, mutta toki kaikenlaiset rätinät olivat arkipäivää artistien esityksissä 70-luvullakin.

Ehkä isomman haasteen tekniikalle aiheuttivat näyttelijöiden soololauluosuudet. Tekniikka tai ohjaus(?) oli ilmeisen tietoisesti halunnut yleisön voivan kuunnella selkeästi myös laulujen sanat ja sitä kautta sanomat, minkä takia (ilmeisesti) lauluja oli kompresoitu ylä- ja yläkeskiääniin. Näin toteutettuna akustista pehmeyttä tuovat matalammat taajuudet jäivät puuttumaan, ainakin katsomon keskiosassa kuultuna. Kuorolaulukohtauksissa samaa kapea-alaisuutta ei ilmennyt. Mainiosti soittaneen orkesterin äänentoisto toimi myös hyvin.

Valaistus ja projisointitekniikalla toteutettu lavastus ja visuaaliset elementit toimivat erinomaisesti ja saatinpahan toisella jaksolla Sibelius-salin lavalle ajettua myöskin 70-luvun keikkabussi!

Kannattaa katsoa

Varsinkin Suosikin ja sen erilaisten palstojen ääressä nuoruutensa päiviä viettäneille Jyrki Boy tarjoaa oivan tilaisuuden nuoruusvuosien muistelemiseen. Nuoremmalle yleisölle näytelmä toimii vauhdikkaana kertomuksena vanhempien tai isovanhempien nuoruuden ajoista. Me musikaalin jo nähneet jäämme nälkäisenä odottamaan jatko-osaa.

 

Käsikirjoitus Outi Pippuri & Anu Uhlenius
Ohjaus Tiina Brännare
Koreografi Virpi Maisala
Musiikki Altti Uhlenius orkestereineen
Lavastus Mikko Rantanen

Projisoinnit, valokuvat, trailerit Sami Lamberg
Puvustus Sinikka Zannoni
Ohjaajan assistentti Pauliina Naala

Laulujen harjoitus Jussi Hongisto
Järjestäjä Sari Lehtosalo
Graafinen asu Kalle Tahkolahti
Tuotanto Järvenpään teatteri / Anu Uhlenius

 

 

JAA