Tuntematon nainen auttoi muistisairaan kotiin: ”Äiti pelastui pakkaselta”

Viime viikkoina pakkanen on paukkunut. Ilman tuntemattoman auttajan huomiointikykyä tämä olisi saattanut koitua 69-vuotiaan Alzheimerin tautia sairastavan naisen kohtaloksi.

– Äidin kyky pukeutua sään mukaan on sairauden vuoksi heikentynyt. Tuona päivänä hänellä oli kyllä toppatakki päällään, mutta ei toppahousuja. Ennen sairautta hän olisi varmasti pukenut päälleen myös ne, muistisairaan tytär Mari Hynninen kertoo.

Marin äiti oli harhaillut päämäärättömästi tutulla asuinalueella, kunnes tuntematon nainen saapui hänen luokseen.

– Meille tuntematon nainen oli löytänyt äidin illalla harhailemassa. Koska tällä auttajalla oli omakohtaista kokemusta muistisairaudesta, hän oli mennyt kysymään äidiltä tietääkö missä hän nyt on vai oliko hän eksynyt. Äiti ei tiennyt mihin aikaan hän oli lähtenyt kävelylle, joten hän on voinut harhailla vaikka kuinka monta tuntia, Mari kertoo.

– Auttaja oli selvittänyt äidin henkilökortin avulla missä hän asuu ja oli vienyt hänet taksilla kodin pihalle. Pihallakaan äiti ei ollut muistanut rappukäytävää, jossa asuu, tytär jatkaa.

Onnekseen he olivat lopulta päässeet asuntoon sisään. Jääkaapin ovessa oli ollut tyttärien puhelinnumerot, johon auttaja oli soittanut.

– Auttaja odotti äidin kotona niin kauan kunnes saavuin paikalle. Onneksi kotisairaanhoito saapui samalla iltakäynnilleen ja päätettiin yhdessä soittaa kriisipäivystykseen. Seuraaville päiville oli luvattu kiristyvää pakkasta ja en uskaltanut jättää äitiä kotiin. Seuraava kävelylenkki olisi saattanut olla vielä kohtalokkaampi.

”Äiti oli pakkaspäivänä kertonut menevänsä pihalleen nukkumaan”

Mari kertoo, että vastaavaa on tapahtunut myös aiemmin.

– Naapurit ovat olleet hyvin huolissaan jo pitkään, mutta eivät jostakin syystä ole ymmärtäneet tehdä sosiaalihuoltolain mukaista huoli-ilmoitusta äidistä. Tein sen itse naapureiden kertoman perusteella. He sanoivat, että äiti oli pakkaspäivänä kertonut menevänsä omalle pihalleen nukkumaan.

Mari on äärimmäisen huolissaan nykytilasta ja toivoisikin, että jotain keksittäisiin turvallisen vanhuuden takaamiseksi muistisairaalle.

– Yhteiskunnan tulee kehittää tuettua asumista yksinäisille muistisairaille myös ennen kuin taudinkuvan vuoksi joutuvat hengenvaaraan. Me omaiset teemme voitavamme, mutta jos haluamme olla työelämässä, ei toisen hoivaa pysty itsekään riittävästi toteuttamaan.

Mitä suosittelet tekemään, jos kaduilla kohtaa muistisairaan harhailemassa?

– Kun kohtaa muistisairaan eksyneenä kadulla voi ensin kysyä onko hänellä puhelinta, josta voi soittaa omaisille. Jos muistisairaalla on kännykästä akku loppu, niin tällöin kannattaa soittaa hätänumeroon 112. Jos eksyneen nimitiedot saa selville, tekisin näistä toimenpiteistä huolimatta myös huoli-ilmoituksen.

Mari toivoo, että ihmiset kiinnittäisivät enemmän huomiota ympärillä oleviin ihmisiin ja tarjoavat auttavaa kättä, jos huomaavat toisen huolen. Hän onkin äärimmäisen kiitollinen tälle tuntemattomalle naiselle, joka pelasti hänen äitinsä hengen.

”Sairaus on psyykkisesti raskas”

Marin äiti sairastui Alzheimeriin muutama vuosi ennen eläkeikää. Ensimmäisiä oireita muistisairaudesta oli uuden oppimisen heikentyminen.

– Tämä näkyi varsinkin työelämässä terveydenhuollossa, jossa uusia tietoteknisiä asioita pitää sisäistää hyvinkin nopealla aikataululla. Äiti masentui, kun hän huomasi, että ei pysy enää mukana, Mari kertoo.

Eläkkeelle siirtyessään Marin äiti kävi lääkärissä ja hänelle todettiin Alzheimerin tauti. Millaista on arki muistisairaan ihmisen kanssa?

– Elämä muistisairaan kanssa on hyvin henkisesti raskasta. Tavarat löytyvät mitä ihmeellisemmistä paikoista ja kun lyhytkestoinen muisti on poissa, niin hän saattaa tehdä kaikki asiat aivan toisinpäin kuin aikaisemmin.

Marin äiti on aina pitänyt pullan leipomisesta, mutta nykyään Marin täytyy huolehtia, että oikeat ainekset menevät kulhoon oikeassa järjestyksessä. Vaatteiden pukeminenkaan ei ole enää itsestäänselvyys. Lyhyessä hetkessä päällä saattaakin olla yhden paidan sijaan kolme paitaa.

– Sairaus on muutoinkin psyykkisesti raskas, kun täytyy pala palalta luopua siitä persoonasta, jonka on aikaisemmin tuntenut. Äitinikin oli hyvin aktiivinen ennen sairastumistaan. Hän matkusteli paljon ulkomailla, harrasti montaa eri liikuntalajia joogasta lähtien, tapaili ystäviään ja otti aina kantaa päivän politiikkaan. Kaikki toiminnot hiipuivat pois ja lopulta noin viisi vuotta sitten matkustaminen edes kaupungin sisällä ei onnistunut, Mari kertoo.

Toimittaja Ira Juvonen