Rekunen: Syksy – kivaa vai mälsää?

Lomat alkavat lähestyä valtaosalla loppuaan, ja edessä on töihin paluu tai koulun alkaminen. Pohdin, onkohan joku muukin itseni lisäksi palannut innolla töihin nauttien viilentyneistä keleistä. Minä kun ainakin olen yksi niistä, jotka saivat tarpeekseen helleputkessa jo päivässä. Kerrostaloihin ei oikein voi asennella ilmalämpöpumppuja – tai ehkä voikin, mistäs minä sen tietäisin – mutta en ainakaan ole koskaan sellaista kerrostalossa nähnyt. Lisäksi ne maksavat, ja paljon, kuten ilmastointilaitteetkin. Lattiatuuletin siis pyörittää lämpimänkosteaa ilmaa tulevaisuudessakin samalla, kun ihmettelen joka kerta helleputken iskiessä toistuvaa keskustelua siitä, kuuluuko tällainen helle Suomeen vai ei, pitäisikö siitä nauttia ja missä muualla ovat asiat vieläkin paremmin tai huonommin.

Minusta Suomen ilmasto on juuri sopiva, koska innostun ja kyllästyn nopeasti. Tänne eivät kuulu hurrikaanit, kuukausitolkulla pysyvä helle ja sadekaudet. Tänne kuuluvat jatkuvasti vaihteleva sää, kovat pakkaset, lumipyryt, sohjokelit, viileät ja lämpimät kesäpäivät ja lehtien väriloisto. Syksy on etenkin päättymässä olevan, kuuman kesän jälkeen enemmän kuin tervetullut, töihin paluun kera. Lomailu ja vuodenajat ovat paikallaan sen ajan, kuin niitä kestää, mutta juuri niiden harvinaisuus tekee niistä erityisiä.

Kyllä minäkin valitan muodon vuoksi kiireestä ja odotan lomaa. Kukapa ei? Velvollisuuksista valittaminen kuuluu ihmisluonteeseen ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Samalla, kun huokailen loman loppumista, yhdyn mielipiteeseen, jossa joku kehuu kaunista, aurinkoista säätä. Ei vain jotenkin ole sopivaa kertoa kuin korkeintaan läheisimmille ihmisille, etten ole nauttinut auringosta lainkaan sen jälkeen, kun sain pienenä auringonpistoksen. Jos täräyttäisin mielipiteeni sellaisenaan jollekulle hyvänpäiväntutulle, herättäisin vähintään kummastusta.

On hassua, miten kuuluu yleisesti hyväksyttyihin tapoihin valittaa siitä, mitä on pakko tehdä, haikailla rannalle helteellä ja odottaa kauhulla jälleen yhtä kylmää vuotta ennen seuraavaa kesää. On soveliasta korkeintaan varovasti esittää eriävä mielipide, ikään kuin lohduttaen, että onhan eri vuodenajoissa moniakin hyviä puolia, kunhan vain muistaa täsmentää, että se sohjokeli on kyllä inhottavaa, jotta sosiaalinen yhteenkuuluvuus säilyisi. Ja onhan se toisaalta työlästä kahlata nilkkojaan myöten lumessa lumipyryssä, jotta pääsisi lähikauppaan. Mutta minä rakastan menemistä ja tekemistä vaihtelevassa säässä.

Onko siis kivaa, kun tulee syksy ja talvi ja työt jatkuvat? Riippuu kysyjästä.

Iida Rekunen

JAA