Autoton silta

Julkisten alueiden työntekijät nostivat vielä viime tingassa äläkän ja kissan pöydälle. Juha Sipilän hallitus oli viimeistelemässä ensi vuoden tulo- ja menoarvioesitystä, kun OAJ:n sävyisänä tuntemani puheenjohtaja Olli Luukkainen kolkutteli Kesärannan porttia ja yritti tuoda 100 miljoonan euron lisälaskun hallituksen käsittelyyn.

Sipilän viileys oli ymmärrettävä. Jos julkiset työntekijät olisivat saaneet tahtonsa läpi, hallitus olisi voinut jättää kilpailukyvyn kohentamiseen varaamansa 500 miljoonan verohelpotukset jakamatta.

Suomalainen työmarkkinakenttä on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna erilainen. Meillä työntekijät, työn antajat ja tasavallan hallitus ovat tottuneet pelaamaan samalla kentällä. Vaikka maaleja tehdään vuoroin kumpaankin päähän, Ruotsin malli on kuin köydenvetoa joen ylitse. Jokeen joutuu kumpikin osapuoli vuorollaan, ja otteluiden ulkopuolella osapuolten keskinäinen seurustelu on miltei laissa kielletty.

Meillä pitkällinen vellominen aiheuttaa silmäpusseja öisten työaikojen johdosta, mutta yhteiset hiihtoleirit Lapin keväthangeilla ovat mahdollisia. Se ei Ruotsissa vetele. Meillä sekin helpottaa järjestelyitä, että esimerkiksi STTK on suuri omistaja Levin rinteillä ja ATK voi oikutella valtavien kiinteistömassojensa omistajana. Lakkorahaa riittää.
’ ’ ’
Kuntien kiukuttelu valtionapujen vähäisyydestä on tuttu virsi. Kun seuraa kuntien päätöksen tekoa, rahaa riittää ainakin suurimmissa kunnissa. Helsinki on äskettäinen luvannut Olympiastadionin kohentamiseen liki 150 miljoonaa ja muiden kuntien potissakin se on maksajana, kuten myös Espoo ja Vantaa.

Päätös äänin 63-6 Suomen suurimman sillan rakentamisesta Laajasalosta Korkeasaaren kautta Kalasatamaan kantakaupunkiin on sikäli kummallinen, että vielä pari vuotta sitten se oli senkin takia vastatuulessa, että sivutuulen pelättiin keskeyttävän raitiotieliikenteen aina kun koillis- tai pohjoistuuli yltyy myrskylukemiin, yli 21 metriin sekunnissa.

Eikä niissä oloissa polkupyöräilijäkään ole täysin turvassa.

Sillan 300 miljoonan euron hinta ei tunnu kunnallisia työntekijöitä askarruttavan, vaikka koko kilpailukykysopimus ollaan valmiita kaatamaan koko maassa sadalla miljoonalla.

Yksityisautoilla ei sillalle ole asiaa, mutta sama on lopputulos kuin Jätkäsaaren välipäätös. Yksityisautottomia kaupunginosia voidaan kuvitella ja toivoa, mutta perheet ja yksityiset tarvitsevat autoa muuallakin kuin Kruunuvuoren sillan ylittämiseen. Kesähuviloista ei niin vain luovuta. Eikä kaikkien laajasalolaisten työpaikka ole suuren sillan toisessa päässä.

Rakentaminen sinänsä on terve ilmiö ja juuri rakentamisen kautta ja siitä syntyvien verotulojen ja materiaalien sekä koneiden aiheuttaman liikevaihdon avulla saa hiljaisen vuosikymmenen jälkeen Suomen nousuun.

Länsimetron loppusuora, pisaradan aloituksen odottelu ja Keski-Pasilan pilvenpiirtäjien kohoaminen korkeuksiin täyttää tätä toiveiden tynnöriä. Eikä Kalasatamakaan ole vielä valmis. Valtava terveyskeskus on kuitenkin jo harjakorkeudessa.

Myöskään Guggenheimia ei ole menetetty. On näet mahdollista, ettei osavoiton saanut Timo Soini ole seuraavassa hallituksessa.

Martti Huhtamäki

JAA