Paina puuta ja kerro tarinasi!

Moni meistä istahtaa yltympäriinsä ripotelluille puistonpenkeille sitomaan kengännauhoja, vetämään henkeä raskaan liikuntarupeaman jäljiltä tai ihailemaan luontoa. Espoossa on kuitenkin päätetty ottaa käyttöön aivan uudenlainen lähestymistapa penkkien olemassaoloon – tarinoiden muodossa!

Kyse on 100 penkkiä, paikkaa ja tarinaa– projektista, jossa kaupunkilaiset saivat esittää toiveita sadan penkin sijoittamisesta. Ehdotuksia penkkien sijaintipaikkoihin tuli yli 350, joista valittiin 100. Valittuihin paikkoihin kerätään paikkoihin liittyviä tarinoita.

– Projektiin on kertynyt monia mukavia tarinoita aina Suomen itsenäisyysjulistuksen ajalta nykyaikaan, kertoo projektin vetäjä, Kaupunkitekniikan keskuksen ympäristömuotoilija Niko Riepponen.

Pari vuotta sitten sattunut tulipalo penkkien korjaamiseen ja huoltoon tarkoitetulla puutyöhallilla aiheutti kovan takaiskun sekä kaupungille että penkkien aktiivisille käyttäjille, mutta antoi osaltaan potkua tähän uuteen projektiin.

– Päätimme korvata vahingon kaupunkilaisille tällä tavoin. Viime viikolla pääsimme maalaamaan ensimmäiset penkit, ja kuun loppuun mennessä on tarkoituksena saada kaikki asennettua. Siihen saakka myös tarinoita otetaan vastaan, Riepponen kertoo.

Tarinaa itsenäisyydestä kieltolakiin ja nykyaikaan

Itsenäisyyden juhlavuoden teema näkyy siellä sun täällä tänä vuonna, niin myös tässä projektissa. Muuan asukas kertoikin Laurinlahden alueelta tarinan Alexander Freystä, pankinjohtajasta, lakimiehestä ja RKP:n poliitikosta, joka asui alueella aikoinaan ja oli mukana laatimassa Suomen itsenäisyysjulistusta. Tarvaspään lähistöllä oleva Kolmen tukin silta ja läheisen kivilaiturin vahtitupa puolestaan toimi kieltolain aikaan paikkana, jonka suojissa puuhattiin pirtun salakuljetuksen parissa.

– Näistä tarinoista voi siis oppia uusiakin asioita espoolaisesta historiasta, joskin monet tarinat kertovat esimerkiksi ensirakkaudesta ja Pokemon Go-pelialueen läheisyydestä.

Tarinoita voidaan lukea kustakin penkistä Älypuhelinten QR-koodin ja NFC-tekniikan, joka ainakin allekirjoittaneella liittyy siihen kummalliseen piipitykseen, joka puhelimesta kuuluu aina, kun sen lähelle vie minkä tahansa magneettista lukijaa hyödyntävän läpyskän, kuten pankkikortin.

– Sitä kautta voi viestiseinälle lisätä uusia tarinoita, mikäli itsellä on sellaisia. Olisi hienoa, jos ihmiset jakaisivat pieniä hetkiä, tarinoita arjesta, jotka liittyvät penkin sijaintipaikkaan ja Espooseen!

Iida Rekunen