Missä sinä nautit hiljaisuudesta?

Espoolaiset tunnistivat 869 hiljaista aluetta

Espoossa yhä useampi joutuu elämään meluisassa ympäristössä, jossa meluhaittoja aiheuttavat kaupungin ja asukasmäärän nopea kasvu sekä jatkuvasti lisääntynyt liikenne. Espoon ympäristökeskus selvitti Espoon hiljaisia alueita vuonna 2016 mittaamalla maastossa hiljaisuutta desibelimittarin avulla, havainnoimalla maastossa äänimaisemia sekä pyytämällä espoolaisia kertomaan ja tunnistamaan hiljaisiksi kokemiaan paikkoja asukaskyselyn avulla.

Melu on yksi keskeisimpiä elinympäristön laatua heikentäviä tekijöitä. Myös Espoossa yhä useampi joutuu elämään meluisassa ympäristössä, jossa meluhaittoja aiheuttavat kaupungin ja asukasmäärän nopea kasvu sekä jatkuvasti lisääntynyt liikenne. Sitä mukaakun meluongelma on tunnustettu, on vastaavasti hiljaisuuden arvostus kasvanut.

Osana selvityksen asukaskyselyä espoolaiset tunnistivat kartalle 869 itselleen tärkeäksi kokemaansa hiljaista aluetta. Kyselyn avoimissa vastauksissa näkyi huoli rakentamisen lisääntymisestä ja samalla hiljaisten virkistysalueiden vähenemisestä.

Myös vehreä ympäristö, eläimet ja kaunis maisema liittyivät oleellisesti asukkaiden hiljaisuuden kokemukseen. Pelkästään rauhan ja hiljaisuuden etsiminen ilmoitettiin harvoin syyksi alueella käymiseen. Hiljaisilla alueilla oleskelussa oli enemmän kysymys kokonaisvaltaisesta virkistäytymisestä, luonnossa liikkumisesta ja viheralueista nauttimisesta yleensä.

Hiljaisten alueiden säilyminen tärkeää keskellä kasvavaa kaupunkia

Hiljaisten alueiden säilyttämisessä oleellista on kaikkien pääsy hiljaisuuden äärelle. Tämän vuoksi hiljaisia alueita on syytä säilyttää myös asutuksen keskellä, eikä vain Nuuksiossa. Asuinalueiden luontoympäristöistä haetaan vastapainoa melulle, joten niille olisi päästävä usein. Lisäksi ihmisten pakottaminen varta vasten matkustamaan näille paikoille lisäisi liikennettä ja siten vain pahentaisi melun määrää.

Espoon asukasmäärän jatkuva kasvu luo paineita asunto- ja muun rakentamisen lisäämiselle. Uudet ja entiset joukkoliikenneratkaisut ohjaavat lisärakentamista alueille, joilla on jo nyt paljon asutusta.

Näiden alueiden harvat hiljaiset viher- ja virkistysalueet ovat vaarassa. Melun lisääntyessä juuri nämä harvat hiljaiset alueet ovat entistä tarpeellisempia ja niiden säilyminen tulisi ottaa huomioon myös rakentamista suunniteltaessa.

Espoossa on laajoja ja luonnonmukaisia sekä taajama-alueilta löytyviä suhteellisen hiljaisia alueita

Espoosta ei löydy enää syvän hiljaisuuden alueita, joilla luonnonäänet ovat hallitsevia ja ihmisen toiminnan aiheuttamat äänet satunnaisia ja vähäisiä. Kaupungissa on kuitenkin vielä laajoja ja luonnonmukaisia hiljaisia alueita, joissa melutaso jää alle 45 desibelin sekä taajama-alueiden muuta ympäristöä hiljaisempia alueita, jossa melutaso on 45–50 desibeliä.

Laajoja ja luonnonmukaisia hiljaisia alueita Espoossa ovat Nuuksion Natura-alueet, niihin liittyvät Espoon järviylängön osat suurten väylien ulkopuolella sekä Nuuksion kansallispuisto. Samoin Pohjois-Espoon itäinen maanviljelysalue, Vanhan Espoon lounaiskulma, Keskuspuiston ja Leppävaaranpuiston ydinosat sekä rannikko voidaan suurelta osin laskea mukaan laajoihin ja luonnonmukaisiin hiljaisiin alueisiin. Pienempiä hiljaisia alueita ovat Gumbölen jokilaakso, Kurttila ja Strandbäcksskogen Bodominjärven eteläpuolella.

Lisäksi kaupungin taajama-alueilta löytyi lukuisia suhteellisen hiljaisia virkistys- ja suojelualueiden katveita, joissa ihmistoiminnan äänet kuuluvat, mutta eivät häiritse ajoittaista lentomelua lukuun ottamatta. Tällaisia alueita ovat Kaitalahti, Friisinkallio, Karakallion lehto ja Villa Elfvikin luontotalon ympäristö Laajalahdella.

Espoon hiljaiset alueet -selvitys tehtiin osana aiemmin tehtyä EU:n ympäristömeludirektiivin ja ympäristölainsäädännön edellyttämää meluselvitystä.

Kuva Sara Leino

 

JAA