Vokaaleilla voittoon

Totta kai se hiukan harmittaa, että Ii voitti eurooppalaisten kuntien ja alueitten RegioStars -ympäristöpalkinnon., vaikka myös Helsinki oli loppukilpailussa mukana. Kaksi vokaalia riitti. Konsonantteja ei tarvittu.

Ii, joka on vajaan kymmenentuhannen asukkaan kunta Pohjois-Pohjanmaalla, ottaa suuren osan energiastaan 370 kilometriä pitkästä Perämereen laskevasta Iijoesta. Se saa alkunsa Taivalkoskelta lähtötasoltaan 250 metriä korkealta meren pinnasta. Vantaa ei pysty samaan. Se on vain 101 kilometrin mittainen eikä pudotusta ole Iijokeen verrattuna puoliakaan. Vantaa ei siis pysty huolehtimaan helsinkiläisten energian tarpeesta. Jopa kalastuksen kanssa on tekemistä.

Vantaata tai vantaalaisia tässä on kuitenkin turha syyttää. Se, että Helsinki ei päässyt mitalisijoille, johtui siitä, että kun arvostelijaraati tuli lentokentältä taksilla Sörnäisten rantatietä pitkin Hakaniemenrannan Hiltoniin, se ei voinut olla huomaamatta valtavaa hiilikasaa kaupungin kauneimmalla rannalla. Kun raadille jouduttiin tunnustamaan, että kasa on tarkoitus polttaa, tuli rasti ruutuun.

Sekään ei auttanut, että hiilivuori on Kapkaupungin Pöytävuoren muotoinen, kun myöskään tästä Sörnäisten alpista ei ole pujottelurinteeksi.

Sekään ei riittänyt, että Helsingin käyttöön ottamasta energiasta ainoastaan 10 prosenttia menee harakoille ja valkoposkihanhille.

Ii on hiilipitoisuuden suhteen 30 vuotta edellä EU:n direktiiveistä. Siellä vuotuinen tarpeellinen lisäenergia kaadetaan metsästä muutamassa päivässä.

Helsingin valtuustossa pelätään sitä, että muutenkin vilkkaat Sörnäisten rantatie ja Mechelininkatu  täyttyvät perävaunurekoista, sillä kukaan MTK:sta ei ole tullut kertoneeksi, että hake kuljetetaan polttolaoksiin hinaajien vetämillä ponttoneilla tai laivoilla samalla tavoin kuin  hiili, mutta hiukan lähempää.

Tuulivoimakin kuuluu Iin lajivalikoimiin ja siitä on merkkinä usein hyvinkin  merkitsevä aallonkorkeus.

Iijoki on siis Iin voiton salaisuus. Iijoki-sarja on kunnan paras mainos. Tuo Kalle Päätalon maailmankuulun romaanisarjan suosio on ollut omalta osaltaan auttamassa Iitä suureen menestykseen, josta jokainen suomalainen voi olla ylpeä. Kjell Westön ”Leijat Helsingin yllä” ei ainakaan nimensä perusteella ole ollut mainosta Helsingille, olkoon sisältö kuinka hyvä hyvänsä.

  Päätalon tuotanto on mainostanut Iijoen uomaa myös valkokankaalla. Se on kuitenkin ollut työn kovan takana.

Eräänä keväisenä sunnuntaiaamuna professori ja elokuvaohjaaja Mikko Niskanen koputti puutarhan puoleista ikkunaamme Kulosaaren Purjehtijankujalla. Mikko oli tavoistaan poiketen synkkä ja hiljainen. Aamiaispöydässä hän kuitenkin avautui.

”Olen tehnyt Mainos-TV:n kanssa sopimuksen Iijoki-sarjan kuvaamisesta”.

”Onnittelemme sopimuksesta, mutta miksi olet noin tolaltasi?”, tivasimme mestarilta.

”Aloin keskiviikkona lukea ensimmäisen kerran Päätalon ensimmäistä kirjaa. Tähän mennessä olen lukenut 127 sivua ja siinä mies on kävellyt pirtistä kaivolle.”, Mikko tilitti.

”Olen luvannut tehdä Päätalon tuotannosta sekä neliosaisen sarjan että täyspitkän elokuvan”.

Elokuva syntyi, mutta kuolema korjasi mestarin ennen kuin sarja alkoi.

Tämä on siis lämmin onnittelu Iin kunnalle, Euroopan energiataloudellisesti etevimmälle ja luonnoltaan puhtaimmalle, vaikka totta kai hiukan harmittaakin Helenin puolesta.

                                                                                         MARTTI HUHTAMÄKI                                                                                                          

JAA