Rauhallisesta viikonlopusta henkirikosmysteeriin

Olin suunnitellut viime viikonlopun rauhalliseksi ja kiireettömäksi.  Lukisin tenttiin kaikessa rauhassa, ehkä katsoisin hieman suoratoistopalvelun tarjontaa, siivoilisin ja niin edelleen. Nukkuisin pitkään. Sitä tavallista.

Toisin kävi.

Lauantaiaamuna heräsin jälleen kerran hälytysajoneuvojen ääneen, mikä ei sinänsä ole epätavallista vilkkaan Kulomäentien vieressä asuessa. Verhojen läpi näin aamukahvin ottamisen ohessa paloauton ääriviivat ja vilkkuvat valot. Oletin ilman muuta, että joku oli jälleen kerran käräyttänyt ruokansa, kuten viime kesänä. Outoa oli mielestäni vain ajankohta; kello oli puoli yksitoista aamupäivällä. Oliko joku valvonut aamuun saakka baari-illan päätteeksi ja sammahtanut kesken kokkauskokeilujen? Vai mitä oli tekeillä? Pihalla parveili palomiehiä, poliiseja ja myöhemmin valkoiseen kokohaalariin pukeutuneita ihmisiä. Sellaisiin haalareihin, joita näkee television rikossarjojen murhatutkintapaikalla.

Mitä ihmettä oli meneillään?

Vuorokauden ja kahden palaneen auton jälkeen olin jo viisaampi, siinä missä Kulomäen asukkaat yleisestikin. Olin pitänyt itseni ajan tasalla siitä, mitä lähiössä huhuttiin, mutta tiesin kyllä, että huhuihin tuli aina suhtautua tietyllä varauksella. Varmaa oli kuitenkin se, että tulipaloa epäiltiin henkirikokseksi.

Henkirikos? Kolme tuhopolttoa? Minun kotipihallani?! Miksi? Kuka kehtasi järkyttää kymmenien ihmisten asumisrauhaa ja ennen kaikkea tehdä jotain tällaista?! 

Jotkut ovat hakeneet syytä alueen levottomuudesta. Tämän taloyhtiön kerrostalot ovat kieltämättä nuhjuisia. Vuokra-asunnot täällä ovat edullisia. Olen kuullut tämän jutun tiimoilta sitäkin kantaa, että Kulomäki nyt on tällainen rumien kerrostalojen lähiö, jossa asuu paljon ”elämänkoululaisia”, joten ei ihme, jos autotkin palavat. Helposti unohdetaan se, että väkivallan uhka voi olla läsnä missä tahansa ja milloin tahansa. Uskallan väittää, että suurin osa täälläkin asuvista on niin sanottua tavallista elämää viettäviä. Kuulin myös ihmettelyä siitä, miksi asukkaat eivät voi vain suoraan sanoa, että Kulomäessä on levotonta. Kun ei ole. Täällä saa elää rauhassa, ja se riittää ainakin minulle.

Tiedän senkin, että henkirikoksia tehdään kaikissa yhteiskuntaluokissa ja kaikenlaisilla alueilla, eikä väkivaltainen käytöskään rajoitu mihinkään tiettyyn varallisuusluokkaan. Jotkut saattavat esitellä elämäänsä avoimemmin ja tapella kadulla, jolloin saatetaan helposti päätellä, että tietyntyyppiset ihmiset tappelevat aina toistensa kanssa. Korkea varallisuustaso ja moderni asunto eivät pelasta itsessään elämässä tapahtuvilta negatiivisilta asioilta. Väkivaltaa ja tuhotöitä ei voi sulkea pois omasta elämästään sillä, että ne yrittää selittää tietyn kansanosan tehtailemiksi asioiksi. 

Kun koskaan ei vain tiedä.

Iida Rekunen