Äppäppäp, kolumnisti puhuu!

Jokainen meistä on tavannut ainakin joskus jossain ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssamme jostain. Joku ei ikimaailmassa tekisi sellaista karkkivärisillä langoilla kudottua baskeria, johon sommitellaan virkattuja ruusuja ja glitterpaljetteja, joka minulle puolestaan on jokapäiväinen ja normaali käyttövaate. Minä taas en puolestani ymmärrä lainkaan hyötyliikuntaa, vaan hikeennyn omia aikojani urheilullisille aktiviteeteille varatussa aikaikkunassa ja muut ajat maksimoin energiansäästöä, minkä kerkeän.

Moni ei myöskään katso minun tapaani Putousta. Nyt, kun tämä monien suosikkina oleva ohjelma loppui tämän kauden osalta, saivat hengähtää myös ne, jotka katsoivat asiakseen mainita joka ikisessä ohjelmaa koskevassa keskustelussa, että he eivät ainakaan sellaista massaviihdettä vilkaisekaan. Joku saattoi päätyä jopa ohjelman twiitteihin toteamaan, että koskaan ei ole katsonut Putousta, eikä katso. Mietin joskus sarkastisesti, pitäisikö minunkin mennä autoharrastajien keskustelufoorumille hokemaan sitä, miten järjetöntä kaarojen rassaaminen on ja miten nyt olisi syytä hakea parit kerät sitä pinkkiä lankaa ja ryhtyä oikeisiin ajanviettotapoihin.

Ehkä en kuitenkaan tee niin. Erilaisia mielipiteitä saa ja pitääkin olla. Niistä pitää voida ammentaa erilaisia näkökulmia, jotta omiin ajattelutapoihin saa hieman uusia ulottuvuuksia ja jotta muita ihmisiä ja elämää itsessään voidaan ymmärtää taas vähän paremmin. Mutta siihen mielipiteiden esittäminen ei saa mennä, että joku kokee itsensä paremmaksi kuin muut, koska ei katso jotakin tiettyä ohjelmaa ja halveksii niitä, jotka niin viitsivät tehdä. Tai ei käytä Facebookia ja ihmettelee alentuvasti, miten kukaan enää viitsii siellä roikkua. Saahan sitä tietysti mielipiteensä ilmaista, ja jos joku ei vain tykkää somettamisesta tai Putouksesta, vaihdan aihetta johonkin toiseen. Niin yksinkertaista se on, eikä kenellekään tule paha mieli.

Ylipäätään voitaisiin kuitenkin sanoa, että jos joku on onnistunut luomaan sinällään harmittoman ilmiön, joka vetoaa monenlaisiin ihmisiin, ei siinä mitään pahaa ole. Eivätkä ne ilmiöt koskaan kestä kovin kauaa. Sen jälkeen tulee aina uusia, jotka vetoavat oman aikansa tiettyihin ihmisiin. Laumaeläiminä tarvitsemme aina jotakin, johon samaistua muiden kanssa, ja parempi on, että tällaiset ilmiöt ovat viihteessä eivätkä toisten vahingoittamiseen soveltuvissa ryhmittymissä.

Jään odottelemaan pidemmälle edennyttä kevättä ja joka vuosi kuulemiani kommentteja siitä, miten Euroviisuja tai lätkän MM-kisoja ei kannata tänäkään vuonna minunkaan katsoa, koska siellä ei kuitenkaan voiteta mitään.

Iida Rekunen